Pietari, osa II

Pietari, osa II

Toinen päivä alkoikin hieman tihkuisena. Olin jo Suomessa varannut Sputnik-nimisen firman kautta yhden retken ja maksanut sen luottokortilla. Tästä alkoikin ongelmat. Menin sitten maksaan retken luottokortilla, koska muuta mahdollisuutta ei ollut. No, yhteys oli suojaamaton. Ne, jotka tuntee meidän perheen paremmin, tietää varmasti mikä huuto ja mökötys tuosta tuli. Olihan se tyhmää, enkä taatusti tee toista kertaa. Tuloksena oli että matkalla hesaan soittelin pankkiin, mutta mitään ei voitu tehdä, joten jouduin kuolettaan korttini. Että se siitä. Kukaan muu ei varmaan tee samaa virhettä, eihän? Mutta hitsi vieköön, kun ei ollut muuta mahdollisuutta! En mainitse yritystä nimeä enempää, enkä todellakaan suosittele. Hyvä busines idea heillä on, ehottomasti, mutta ei vain valitettavasti toimi käytännössä. Opas oli enkun opettaja, mutta meidän vaihtarin mielestä enkun kieli oli huonoa enkun opettajalle. Retki kesti 1,5 h. Minä ja isoveikka jäätiin pois kun ei kerta kaikkiaan jaksettu kävellä eilisen jälkeen. Retki oli kait ok. Kertoi tsaarin ajoista, Rasputinista ja näytti paikkoja. Tosin meitin vaihtari oli jo hyvin selvillä mm. Rasputinista (onkohan maan päällä mitään asiaa mitä hän ei tietäisi?).

Ikuinen tuli (retkeltä jonne isoveikan kanssa ei lähetty)

Kun miehet oli retkellä, isoveikka ja minä painuttiin Stockan yläkertaan Teremokkiin syömään herkulliset blinit. Aivan huippu paikka! Sen verran venäjää sentään osaan, että saan blinit tilattua ja maksettua (listat on vain venäjäksi) J 

Teremok ja super hyvät blinit

Seuraavaksi mentiinkin metrolla Oceanariumiin, joka on Venäjän suurin akvaario. Vähän kuin Sealife täällä, mutta suurempi. Käymisen arvoinen paikka tämäkin! Kannattaa tosin mennä heti aamupäivällä. Keskipäivän aikaan, ainakin lauantaina, tuolla on jo älytön ryysis ja pääsyliputkin on eri aikaan eri hintaiset.Tuossa samassa yhteydessä on myös ostoskeskus. Ei mikään iso mutta oli siellä nyt jotain (+ Mac Donalds jos sitä kaipaa) ja pikkulapsille dinopuisto.

Isoveikka innostui metrolla kulkemisesta, joten ollaan tutustuttu nyt melko lailla metroasemiin. Huvinsa kullakin J Pietarin kauneinta asemaa, Avtovoa (punainen linja, kolmanneksi viimeinen asema), ei kuitenkaan ehditty mennä katsoon.

Jostain metroasemalta

Törmättiin myös suklaamuseoon, kaikkea tuolta löytyykin. Tiesin paikan jo keväästä, mutta ei tullut silloinkaan käytyä sisällä ja sen verran väsyneitä nytkin oltiin, etten saanut isoveikkaa sisälle. Myymälä jo riitti. Tosin sekin oli näkemisen arvoinen, todella upeita suklaaluomuksia (kantsii tsekata webbisivu!)! Näkemisen arvoinen oli myös meidän yksi tuliainen sekä myymälässä hyllyssä, että kotiin saavuttaessa. Pitää olla täys idiootti, yltiöpositiivinen tai mitään ajattelematon, jotta ostaa kyseisen suklaaluomuksen ja uskoo saavansa sen ehjänä Suomeen saakka…

Se oli jalkapallo vielä liikkeestä lähdettäessä.

Illalla oli pakko mennä jälleen Stockan Teremokkiin, sillä pitihän miestenkin saada blinejä. Paikka on varmaan paikallisten Mac, mutta mitä sitten, hyviä noi on. Teremokkejä on muuallakin Nevskin varrella, ei vain Stockan yläkerrassa.

Sunnuntaina oltiin jo niin väsyneitä että päätettiin isoveikan kanssa ottaa bussirundi ja mentiin metrolla Gostinyj Dvorille. City Tour oli kuitenkin jo mennyt, ja ne monet muut jotka hanakasti kauppasi omia tourejaan venäjäksi, lähti vasta 11.-12.00 aikaan, mikä oli liian myöhäistä meille. Rundi muuttui sitten Gostinyj Dvor kierrokseksi J Miehet kävi Oceanariumissa, ja sitten lähdettiin Kunstkameraan.

Oli sekin reissu. Minä (tietenkin minä) halusin mennä vuorostaan bussilla. Tiesinhän mukamas bussinumerot. No, enpä ollut huomioinut että samoja numeroita on johdinautoissa (троллейбус), raitsikossa (трамвай) ja busseissa (автобус). Noustiin eka bussiin, no ei mene perille. Sen verran tajusin, että pitää ottaa raitsikka. No ei mene sekään sinne vaan neuvoi johdinautoon ja antoi sen numeron mikä mulla olikin (no, mulla oli 4 vaihtoehtoa). Noustiin takaisin, eikä mene. No johan nyt pirulainen! Eivät sentään maksua ottaneet. Kolmen (tai neljännen) auton vaihdon jälkeen oltiinkin jo Erimitaasin nurkilla, jolloin joku englannin kielentaitoinen käänsi, että silta on jollain tavalla remontissa jolloin johdinautot ei pääse kulkeen sieltä. Sitä siis yrittivät kovasti selittää, mutta eipä mun venäjänkielen taito taipunut ihan tuon ymmärtämiseen J Olishan tuon matkan toki kävellytkin. Miehet lähti Kunstkameraan ja minä isoveikan kanssa hengaileen kaupungille. Ei tuolla 12 vuotiaalle oikein olisi ollutkaan mitään, joten hyvä ratkaisu tehtiin.

Laivaa ootellessa, iltakävelyllä Erimitaasin nurkilla.

Paluumatka olikin kaikkea muuta mitä odotettiin. Iltapäivällä sää muuttui yks kaks myrskyisäksi. Iisakin aukiolla oli aivan hirveä myräkkä, tuuli vei miltei mennessään. Mitään tietoa ei tullut, että laiva on myöhässä. Saatiin tieto kun soitettiin kysyäksemme mistä shuttle tarkalleen lähtee (Iisakin aukio on "vähän suhteellinen" käsite). Niin sitten odoteltiin maissa 22.30 saakka kunnes shuttle tuli noukkiin meidät satamaan odottamaan. Siellä odoteltiin sitten nelisen tuntia, kunnes päästiin laivaan. Toisaalta olen erittäin tyytyväinen, ettemme olleet laivassa kun laiva tuli Suomesta tuossa myrskyssä! Tulipahan talsittua Nevski Prospektin sivukadut Iisakin kirkon päästäkin :-) Muutoin ei olisi kyllä tullut kierreltyä noin tarkoin.

Eräs näkemisen ja kokemisen arvoinen,"ei-kovin-halpa", kahvila/myymälä Nevskin varrelta

Huomattiin, että esimerkiksi kadunnimet on monessa paikassa yhä vain kyrillisin aakkosin (joissain paikoin keskustassa myös latinalaisin) jolloin opastaminen oli melko haastavaa kun mentiin erikseen. Metroissa on jo selkokielellekin, mutta monesti kyrillisten aakkosten osaaminen helpottaa liikkumista älyttömästi. 

Mielestäni hyvä reissu, mutta isoveikkaa ei tuonne toistakertaa saa. 

Lontoo kuulemma kutsuu :-)

Kuva Iisakin aukion toisesta päästä